Прошел год, как Ксюша ушла за радугу...
http://video.mail.ru/mail/marinas_56/845/1083.html Vuosi meni jo, mutaa sydamessa on tuskaa...
Miten se on, koiratyttöni?
Missä on sinun kehutua uskollisuutta?
Miten uskalsit pistäytyä sinä - yksin,
Sen syrtjaiseen ääreen?!
Tuohon ääreen, missä loppuneet jalkoja,
Tuohon ääreen, missä kutsu- ei kutsua,
Ei ole vastata ja vastakaikua ei ole
Ei kenellekään...
Myöskin meidän rakauksemme.
Tuossa, mistä ei saa löytää
Koirakin vainuaa matkan takaisin,
Sinä unohdat sinun vanhanomistajan
Ainiaaksi...
Ja elämässäni ei ole enää rakasta,
Sydämessäni on kipu ja tuska...
Tammoista, mustakarvaiset, ovat asiat;
Koira on vaiti, mutta omistaja unisee.
Muuten, mitäs minä olen ?-
Se on aina-joutuissa, jouksee edessä
Särky rinnassani puhuttaa:
”Ei se mitä,
Sinä otat kiini sen, odota vain...”